Hyvinvointivaltion systeemin ulkopuolella

Meillä on perusturva, ilmainen terveydenhuolto, joiden pitäisi taata jokaiselle välttämättömät tarpeet elämään täällä meidän Suomessamme. En nyt niinkään puutu siihen, mitä tuo käsite pitää sisällään, mitä sen pitäisi pitää sisällään tai mikä on hyvinvointia. Sen sijaan keskityn siihen, miten suomalaisen elinkaaren alkuvaiheissa, nuoruudessa, voi käydä ohraisesti.


Perustuslain 19 §
Oikeus sosiaaliturvaan

"Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä."

Minulle ei tästä selvinnyt, mitä on ihmisarvoinen elämä, mutta oletan siihen liittyvän paikka, jossa asua, jotain tekemistä päiville sekä ruokaa. Fyysisen materian lisäksi siihen lasketaan ehkä myös pitkä elämä, ystävät ja perhe sekä arvostus omana itsenään. Minä kuitenkin keskityn näistä erityisesti asuntoon, ruokaan ja siihen, mitä päivisin tehdään.

Tällä hetkellä syntyvän suomalaisen elinkaari alussa menee yleensä suurin piirtein näin:

Äiti ja isä ovat sairaalassa, saavat pienen lapsen. Kela alkaa maksaa lapsesta lapsilisää, ensimmäisestä alle 17-vuotiaasta 100e kuussa, toisesta 110,50e jne. Lisäksi tarvittaessa yksinhuoltajakorotus 46,60e per lapsi. Lapsen täytettyä 15 vuotta voidaan kuitenkin tehdä sopimus, jonka mukaan lapsilisä tulee lapsen omaan käyttöön.

Äideille ja isille on olemassa erilaisia avustuksia ja tukia uuden lapsen syntyessä. Lapsella on siis edellytykset alkukuukausien aikana hyvään ja ihmisarvoiseen elämään.

Tähän väliin tulee mahdollisesti koliikkia, korvatulehduksia, paljon unettomia öitä ja ehkä vähän voimattomuuden tunnetta vanhemmilla. Lisäksi on neuvolakäyntejä. Lapsi on mahdollisesti päiväkodissa tai perhepäivähoidossa ennen kuin aloittaa eskarin. Toinen vanhemmista voi myös mahdollisesti olla kotona ennen eskaria. Eskaria käydään vuosi ja tämän jälkeen menee hän alakoulun 1. luokalle. Tarpeen mukaan lapsi voi toki käydä starttiluokan tai muita järjestelyjä tehdään lapsen koulunkäyntiin liittyen.

Alakoulun aikana lapselle tulee tutuksi matematiikka, lukeminen, koulukiusaaminen ja terveydenhoitajan luona käynnit. Lisäksi aloitetaan 1-2 vieraan kielen opiskelu. Koulun jälkeen on ehkä jokin oma tai perheen yhteinen harrastus.

Alakoulusta siirrytään luonnollisesti yläkouluun. Ensimmäisten 6 kouluvuoden aikana yläkoululaisia on todennäköisesti katsottu ylöspäin, pyritty ottamaan mallia käytöksestä ja pukeutumisesta. 7. luokalla tuntee taas olevan koulun pienin ja 9. luokkalaiset tuntuvat hirveän pelottavilta ja kaiken kokeneilta. Koulukiinnostus vaihtelee, mutta kuitenkin päättötodistus tulee käteen ja muistissa on paljon tietoa.

Kukaanhan ei pelkällä perusopetuksen oppimäärällä sellaista työtä saa, jota haluaisi koko loppuelämänsä tehdä. Suunta käy siis 2. asteen koulutukseen. Lukio tai ammattioppilaitos on siis valintana, toiset muuttavat vanhempien helmoista pois toiselle paikkakunnalle, mutta suurin osa jää vielä tuttuun kotiin. 17-vuotiaista nuorista osa alkaa saada opintotukea lapsilisän päätyttyä, osa taas ei. Vanhempien luona asuvat todennäköisesti eivät, mutta joskus käy niinkin, että omillaan asuvat eivät saa.

Osa saa lakin päähänsä ja suuntaa yliopistoon tai ammattikorkeakouluun, osa valmistuu ammattiin ja lähtee ehkä hankkimaan korkeampaa koulutusta aiheesta. Osa vaihtaa välissä alaa tai lukioon tai sieltä pois. Kuitenkin lisää nuoria muuttaa pois vanhempien luota, ollaanhan nyt jo täysi-ikäisiä, työnsaantimahdollisuudet parempia ja korkeakoulussa olevat saavat enemmän opintotukea. Miehet käyvät usein 2. asteen jälkeen asevelvollisuuden ja osa naisistakin käy suorittamassa asepalveluksen. Ilman ammattikoulutusta oleville, jotka eivät hae yhteishaussa, voi kuitenkin käydä huonosti ja menettää tukia tämän johdosta.

Kun nuorella ihmisellä on ammatti, hän joko menee töihin tai jää työttömäksi ja yrittää saada töitä. Työuran jälkeen koittaa eläkeikä, ehkä vanhainkoti ja lopulta elämä päättyy. Ei ehkä ihan niin helppoa kuin miltä kuulostaa, mutta pääpiirteittäin näin.

Lähdetään nyt miettimään, missä voi mennä vikaan.

Vanhemmat/huoltaja(t) eivät ehkä olekaan kykeneviä huolehtimaan lapsesta, jolloin sosiaalityöntekijät puuttuvat toivon mukaan asiaan ja ongelmat ratkeavat joko avohuollollisella sijoituksella esim. nuorisokodissa tai jopa huostaanotolla, jonka jälkeen nuoren tie jatkuu ehkä ilman vanhempia tai palaa yhteen vanhempien kanssa. Säästötoimenpiteiden takia kaikki apua tarvitsevat eivät kuitenkaan sitä saa ja vain kiireelliset huostaanotot ovat sallittuja.

Ehkä ongelma onkin peruskoulun suorittamisen kanssa, jää luokalle tai päästötodistus jää saamatta, todistus voi olla myös vain liian huono, jotta minnekään pääsisi opiskelemaan. Vaihtoehtoina on kymppiluokkaa, ammattistarttia sekä jotkut paikat tarjoavat myös perusopetuksen oppimäärää, jollei vanhassa yläkoulussa sen suorittaminen loppuun enää onnistu.

Kummassakin tapauksessa nuori ehkä lasketaan syrjäytyneeksi, ehkä väliinputoajaksi, varsinkin jos peruskoulun jälkeen pitää välivuotta.

Nyt käytän yhtä toden elämän esimerkkiä siitä, mitä voi tapahtua kun näitä kumpaakin ongelmaa esiintyy eikä kunta tai valtio oikein voi auttaa.

8. luokalla yksinhuoltajaäitini, minun ja pikkuvelipuoleni asuttamasta asunnosta löytyi hometta. Se selitti minun sairasteluni, hengitysvaikeudet sekä päänsäryt. Yllättäen koulu ei tässä vaiheessa mennytkään enää kovin hyvin, vaan asialle piti tehdä jotain. Olin tammikuun alusta toukokuun loppuun, 5kk, nuorisokodissa. Sain 8. luokan suoritettua loppuun ja muutin äitini ja isäpuoleni ostamaan omakotitaloon. Syksyllä kuitenkin paljastui homeongelma tästäkin talosta.

Minulle ei järjestynyt sijoituspaikkaa nuorisokodeista eikä mistään muualtakaan, koska säästötoimenpiteet olivat käynnissä (ja ovat tietääkseni vieläkin). Kotiin en voinut jäädä asumaan, sillä olin välittömästi sairas. Tässä vaiheessa olin syyslomasta joululoman alkuun asumassa äidin tuttavan luona, sillä sukulaisia ei paikkakunnalla asunut eikä ulkopaikkakunnalle muutto ollut mahdollista. Joulukuun 23. päivä muutin kuitenkin omaan asuntoon, jossa vihdoin ei ollut homeongelmia.

Vuokranmaksu oli kuitenkin ongelma; minulla peruskoulua käyvällä oli hyvin vähän mahdollisuuksia työhön, jolla olisin maksanut vuokrani. Äitini ei pystynyt auttamaan taloudellisesti, koska kaikki rahat menivät talon remonttiin ja asumiseen. Omat tuloni kuukaudessa olivat 100e lapsilisästä ja ~137e elatustukea isän puolesta. Äidin osuus elatuksesta muodostui ruokakaupassa käynneistä, puhelinlaskun maksamisesta sekä muusta tuesta tarpeen tullen. Vuokrani oli noin 240e.

Jokainen, jolla on taloudellisesti vaikeaa ja vaihtoehdot melkein olemattomat, käyvät soppalan luukulla. Täytin siis toimeentulotukihakemuksen, joka tuli bumerangina takaisin, koska olin
alaikäinen ja samaa ruokakuntaa äitini ja hänen miesystävänsä kanssa.

Seuraavaksi he täyttivät hakemuksen ja pitkällisen selvittelyn ja sopimisen jälkeen sosiaalitoimisto teki päätöksen vuokrani maksusta heinäkuun loppuun, jolloin vuokrasopimukseni loppui. Vuoden vaihteen tienoilla koulunkäyntini oli kuitenkin mennyt suoraa alamäkeä. Olin ollut paljon sairaslomilla sekä jättänyt koulupäiviä väliin muutenkin. Osa puhtaasti jaksamattomuutta, osa sairastelua. 4.3.2009 koulupalaverissa päätettiin, että jätän koulun siltä keväältä. Pistin hakupaperit JAO:n OKSA:an, jossa on mahdollisuus suorittaa peruskoulun oppimäärä. Minut hyväksyttiin ja aloitin syksyllä.

Hain KOASsilta asuntoa kesäkuun alussa ja sain asuntotarjouksen. Hyväksyin sen ja vuokrasopimus alkoi 1.7. Heinäkuun vuokra maksettiin vielä edellisellä päätöksellä sosiaalitoimistolta. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin uusi paperien pyörittelyrumba. Kuukausittaiset rahahanani olivat vieläkin samat ja hain toimeentulotukea uudemman kerran. Tällä kertaa hakemukseni otettiin käsittelyyn, mutta äitini tulot ja menot piti saada tietää myös. Näihin vaikuttivat myös äidin miesystävän tulot ja menot. Menot-sarakkeeseen myös hänen 2 lapsensa asunnon vuokra sekä 2 muun lapsen elatusmaksut. Nämä 5 ihmistä eivät ole elämäni kanssa missään tekemisissä tässä vaiheessa, 3 heidän kanssaan olin hetkittäin asunut saman katon alla.

Kun sosiaalitoimisto oli saanut kaikki tarvittavat paperit minulle myönnettiin vihdoinkin toimeentulotukea. Normaalisti omillaan asuva 2. asteen opiskelija, joka on alle 17, saa Kelalta jonkinlaista tukea asumiseen. Minä en kuitenkaan ole oikeutettu mihinkään opintososiaalisiin etuihin, koska opiskelijatodistuksessani on 7 merkkiä liikaa. Jos opiskelisin pelkässä lisäopetuksessa, olisin oikeutettu opiskelijastatukseen.

Tänä vuotta 5.3. kuitenkin täytin 17 ja olin oikeutettu yleiseen asumistukeen. 2. asteen opiskelijat ovat tässä vaiheessa opintotukioikeutettuja, jota minä en tietenkään saa. Asumistukihakemukseni kuitenkin hylättiin.

"Samaan ruokakuntaan kuuluvat samassa asunnossa pysyvästi asuvat henkilöt."

Minun tapauksessani kuulun kuitenkin vanhempieni ruokakuntaan.

"Alaikäinen lapsi kuuluu yleensä vanhempansa ruokakuntaan eikä voi saada asumistukea omaan asuntoonsa. Jos vanhempansa kodista erillään asuvalla alaikäisellä lapsella on tuloja, joilla hänen voidaan katsoa elättävän itsensä ja hän vastaa itse asumismenoistaan, Kela voi kuitenkin myöntää hänelle asumistukea itsenäisenä ruokakuntana."

Elatustukea, jota saan siis noin 280e kuussa, ei hyväksytä tuloksi. Tällä rahalla voin kuitenkin maksaa vuokrani, mutta en laskuja ja ruokaa.

Ystäväni sanoi: "Jotenkin vaan on kohtuutonta, että oletetaan sellaisen ihmisen elättävän itsensä, joka käyttää päivänsä oppivelvollisuuden suorittamiseen."

Ei ole olemassa tahoa, jolle voisin tilanteesta kertoa ja joka voisi asialle jotain tehdä. Voin vain toivoa, että Kelalla ollaan halukkaita löytämään porsaanreikä, jonka mukaan minulle voidaan kuitenkin myöntää asumistukea.

Peruskoulun kesken jättäneelle ei ole olemassa käytännössä minkäänlaista turvaa ja tämän turvan puute heikentää myös mahdollisuuksia sen loppuun suorittamiseen. Perusopetuksen oppimäärän suorittaminen muualla kuin peruskoulussa on vielä niin tuoretta, että tässä välivaiheessa olevia nuoria ei ole osattu huomioida.

Perustuslain lainaus on Finlexistä ja Kelan yleistä asumistukea koskevat lainaukset Kelan nettisivuilta.