Hyvinvointivaltion systeemin ulkopuolella

Meillä on perusturva, ilmainen terveydenhuolto, joiden pitäisi taata jokaiselle välttämättömät tarpeet elämään täällä meidän Suomessamme. En nyt niinkään puutu siihen, mitä tuo käsite pitää sisällään, mitä sen pitäisi pitää sisällään tai mikä on hyvinvointia. Sen sijaan keskityn siihen, miten suomalaisen elinkaaren alkuvaiheissa, nuoruudessa, voi käydä ohraisesti.


Perustuslain 19 §
Oikeus sosiaaliturvaan

"Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä."

Minulle ei tästä selvinnyt, mitä on ihmisarvoinen elämä, mutta oletan siihen liittyvän paikka, jossa asua, jotain tekemistä päiville sekä ruokaa. Fyysisen materian lisäksi siihen lasketaan ehkä myös pitkä elämä, ystävät ja perhe sekä arvostus omana itsenään. Minä kuitenkin keskityn näistä erityisesti asuntoon, ruokaan ja siihen, mitä päivisin tehdään.

Tällä hetkellä syntyvän suomalaisen elinkaari alussa menee yleensä suurin piirtein näin:

Äiti ja isä ovat sairaalassa, saavat pienen lapsen. Kela alkaa maksaa lapsesta lapsilisää, ensimmäisestä alle 17-vuotiaasta 100e kuussa, toisesta 110,50e jne. Lisäksi tarvittaessa yksinhuoltajakorotus 46,60e per lapsi. Lapsen täytettyä 15 vuotta voidaan kuitenkin tehdä sopimus, jonka mukaan lapsilisä tulee lapsen omaan käyttöön.

Äideille ja isille on olemassa erilaisia avustuksia ja tukia uuden lapsen syntyessä. Lapsella on siis edellytykset alkukuukausien aikana hyvään ja ihmisarvoiseen elämään.

Tähän väliin tulee mahdollisesti koliikkia, korvatulehduksia, paljon unettomia öitä ja ehkä vähän voimattomuuden tunnetta vanhemmilla. Lisäksi on neuvolakäyntejä. Lapsi on mahdollisesti päiväkodissa tai perhepäivähoidossa ennen kuin aloittaa eskarin. Toinen vanhemmista voi myös mahdollisesti olla kotona ennen eskaria. Eskaria käydään vuosi ja tämän jälkeen menee hän alakoulun 1. luokalle. Tarpeen mukaan lapsi voi toki käydä starttiluokan tai muita järjestelyjä tehdään lapsen koulunkäyntiin liittyen.

Alakoulun aikana lapselle tulee tutuksi matematiikka, lukeminen, koulukiusaaminen ja terveydenhoitajan luona käynnit. Lisäksi aloitetaan 1-2 vieraan kielen opiskelu. Koulun jälkeen on ehkä jokin oma tai perheen yhteinen harrastus.

Alakoulusta siirrytään luonnollisesti yläkouluun. Ensimmäisten 6 kouluvuoden aikana yläkoululaisia on todennäköisesti katsottu ylöspäin, pyritty ottamaan mallia käytöksestä ja pukeutumisesta. 7. luokalla tuntee taas olevan koulun pienin ja 9. luokkalaiset tuntuvat hirveän pelottavilta ja kaiken kokeneilta. Koulukiinnostus vaihtelee, mutta kuitenkin päättötodistus tulee käteen ja muistissa on paljon tietoa.

Kukaanhan ei pelkällä perusopetuksen oppimäärällä sellaista työtä saa, jota haluaisi koko loppuelämänsä tehdä. Suunta käy siis 2. asteen koulutukseen. Lukio tai ammattioppilaitos on siis valintana, toiset muuttavat vanhempien helmoista pois toiselle paikkakunnalle, mutta suurin osa jää vielä tuttuun kotiin. 17-vuotiaista nuorista osa alkaa saada opintotukea lapsilisän päätyttyä, osa taas ei. Vanhempien luona asuvat todennäköisesti eivät, mutta joskus käy niinkin, että omillaan asuvat eivät saa.

Osa saa lakin päähänsä ja suuntaa yliopistoon tai ammattikorkeakouluun, osa valmistuu ammattiin ja lähtee ehkä hankkimaan korkeampaa koulutusta aiheesta. Osa vaihtaa välissä alaa tai lukioon tai sieltä pois. Kuitenkin lisää nuoria muuttaa pois vanhempien luota, ollaanhan nyt jo täysi-ikäisiä, työnsaantimahdollisuudet parempia ja korkeakoulussa olevat saavat enemmän opintotukea. Miehet käyvät usein 2. asteen jälkeen asevelvollisuuden ja osa naisistakin käy suorittamassa asepalveluksen. Ilman ammattikoulutusta oleville, jotka eivät hae yhteishaussa, voi kuitenkin käydä huonosti ja menettää tukia tämän johdosta.

Kun nuorella ihmisellä on ammatti, hän joko menee töihin tai jää työttömäksi ja yrittää saada töitä. Työuran jälkeen koittaa eläkeikä, ehkä vanhainkoti ja lopulta elämä päättyy. Ei ehkä ihan niin helppoa kuin miltä kuulostaa, mutta pääpiirteittäin näin.

Lähdetään nyt miettimään, missä voi mennä vikaan.

Vanhemmat/huoltaja(t) eivät ehkä olekaan kykeneviä huolehtimaan lapsesta, jolloin sosiaalityöntekijät puuttuvat toivon mukaan asiaan ja ongelmat ratkeavat joko avohuollollisella sijoituksella esim. nuorisokodissa tai jopa huostaanotolla, jonka jälkeen nuoren tie jatkuu ehkä ilman vanhempia tai palaa yhteen vanhempien kanssa. Säästötoimenpiteiden takia kaikki apua tarvitsevat eivät kuitenkaan sitä saa ja vain kiireelliset huostaanotot ovat sallittuja.

Ehkä ongelma onkin peruskoulun suorittamisen kanssa, jää luokalle tai päästötodistus jää saamatta, todistus voi olla myös vain liian huono, jotta minnekään pääsisi opiskelemaan. Vaihtoehtoina on kymppiluokkaa, ammattistarttia sekä jotkut paikat tarjoavat myös perusopetuksen oppimäärää, jollei vanhassa yläkoulussa sen suorittaminen loppuun enää onnistu.

Kummassakin tapauksessa nuori ehkä lasketaan syrjäytyneeksi, ehkä väliinputoajaksi, varsinkin jos peruskoulun jälkeen pitää välivuotta.

Nyt käytän yhtä toden elämän esimerkkiä siitä, mitä voi tapahtua kun näitä kumpaakin ongelmaa esiintyy eikä kunta tai valtio oikein voi auttaa.

8. luokalla yksinhuoltajaäitini, minun ja pikkuvelipuoleni asuttamasta asunnosta löytyi hometta. Se selitti minun sairasteluni, hengitysvaikeudet sekä päänsäryt. Yllättäen koulu ei tässä vaiheessa mennytkään enää kovin hyvin, vaan asialle piti tehdä jotain. Olin tammikuun alusta toukokuun loppuun, 5kk, nuorisokodissa. Sain 8. luokan suoritettua loppuun ja muutin äitini ja isäpuoleni ostamaan omakotitaloon. Syksyllä kuitenkin paljastui homeongelma tästäkin talosta.

Minulle ei järjestynyt sijoituspaikkaa nuorisokodeista eikä mistään muualtakaan, koska säästötoimenpiteet olivat käynnissä (ja ovat tietääkseni vieläkin). Kotiin en voinut jäädä asumaan, sillä olin välittömästi sairas. Tässä vaiheessa olin syyslomasta joululoman alkuun asumassa äidin tuttavan luona, sillä sukulaisia ei paikkakunnalla asunut eikä ulkopaikkakunnalle muutto ollut mahdollista. Joulukuun 23. päivä muutin kuitenkin omaan asuntoon, jossa vihdoin ei ollut homeongelmia.

Vuokranmaksu oli kuitenkin ongelma; minulla peruskoulua käyvällä oli hyvin vähän mahdollisuuksia työhön, jolla olisin maksanut vuokrani. Äitini ei pystynyt auttamaan taloudellisesti, koska kaikki rahat menivät talon remonttiin ja asumiseen. Omat tuloni kuukaudessa olivat 100e lapsilisästä ja ~137e elatustukea isän puolesta. Äidin osuus elatuksesta muodostui ruokakaupassa käynneistä, puhelinlaskun maksamisesta sekä muusta tuesta tarpeen tullen. Vuokrani oli noin 240e.

Jokainen, jolla on taloudellisesti vaikeaa ja vaihtoehdot melkein olemattomat, käyvät soppalan luukulla. Täytin siis toimeentulotukihakemuksen, joka tuli bumerangina takaisin, koska olin
alaikäinen ja samaa ruokakuntaa äitini ja hänen miesystävänsä kanssa.

Seuraavaksi he täyttivät hakemuksen ja pitkällisen selvittelyn ja sopimisen jälkeen sosiaalitoimisto teki päätöksen vuokrani maksusta heinäkuun loppuun, jolloin vuokrasopimukseni loppui. Vuoden vaihteen tienoilla koulunkäyntini oli kuitenkin mennyt suoraa alamäkeä. Olin ollut paljon sairaslomilla sekä jättänyt koulupäiviä väliin muutenkin. Osa puhtaasti jaksamattomuutta, osa sairastelua. 4.3.2009 koulupalaverissa päätettiin, että jätän koulun siltä keväältä. Pistin hakupaperit JAO:n OKSA:an, jossa on mahdollisuus suorittaa peruskoulun oppimäärä. Minut hyväksyttiin ja aloitin syksyllä.

Hain KOASsilta asuntoa kesäkuun alussa ja sain asuntotarjouksen. Hyväksyin sen ja vuokrasopimus alkoi 1.7. Heinäkuun vuokra maksettiin vielä edellisellä päätöksellä sosiaalitoimistolta. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin uusi paperien pyörittelyrumba. Kuukausittaiset rahahanani olivat vieläkin samat ja hain toimeentulotukea uudemman kerran. Tällä kertaa hakemukseni otettiin käsittelyyn, mutta äitini tulot ja menot piti saada tietää myös. Näihin vaikuttivat myös äidin miesystävän tulot ja menot. Menot-sarakkeeseen myös hänen 2 lapsensa asunnon vuokra sekä 2 muun lapsen elatusmaksut. Nämä 5 ihmistä eivät ole elämäni kanssa missään tekemisissä tässä vaiheessa, 3 heidän kanssaan olin hetkittäin asunut saman katon alla.

Kun sosiaalitoimisto oli saanut kaikki tarvittavat paperit minulle myönnettiin vihdoinkin toimeentulotukea. Normaalisti omillaan asuva 2. asteen opiskelija, joka on alle 17, saa Kelalta jonkinlaista tukea asumiseen. Minä en kuitenkaan ole oikeutettu mihinkään opintososiaalisiin etuihin, koska opiskelijatodistuksessani on 7 merkkiä liikaa. Jos opiskelisin pelkässä lisäopetuksessa, olisin oikeutettu opiskelijastatukseen.

Tänä vuotta 5.3. kuitenkin täytin 17 ja olin oikeutettu yleiseen asumistukeen. 2. asteen opiskelijat ovat tässä vaiheessa opintotukioikeutettuja, jota minä en tietenkään saa. Asumistukihakemukseni kuitenkin hylättiin.

"Samaan ruokakuntaan kuuluvat samassa asunnossa pysyvästi asuvat henkilöt."

Minun tapauksessani kuulun kuitenkin vanhempieni ruokakuntaan.

"Alaikäinen lapsi kuuluu yleensä vanhempansa ruokakuntaan eikä voi saada asumistukea omaan asuntoonsa. Jos vanhempansa kodista erillään asuvalla alaikäisellä lapsella on tuloja, joilla hänen voidaan katsoa elättävän itsensä ja hän vastaa itse asumismenoistaan, Kela voi kuitenkin myöntää hänelle asumistukea itsenäisenä ruokakuntana."

Elatustukea, jota saan siis noin 280e kuussa, ei hyväksytä tuloksi. Tällä rahalla voin kuitenkin maksaa vuokrani, mutta en laskuja ja ruokaa.

Ystäväni sanoi: "Jotenkin vaan on kohtuutonta, että oletetaan sellaisen ihmisen elättävän itsensä, joka käyttää päivänsä oppivelvollisuuden suorittamiseen."

Ei ole olemassa tahoa, jolle voisin tilanteesta kertoa ja joka voisi asialle jotain tehdä. Voin vain toivoa, että Kelalla ollaan halukkaita löytämään porsaanreikä, jonka mukaan minulle voidaan kuitenkin myöntää asumistukea.

Peruskoulun kesken jättäneelle ei ole olemassa käytännössä minkäänlaista turvaa ja tämän turvan puute heikentää myös mahdollisuuksia sen loppuun suorittamiseen. Perusopetuksen oppimäärän suorittaminen muualla kuin peruskoulussa on vielä niin tuoretta, että tässä välivaiheessa olevia nuoria ei ole osattu huomioida.

Perustuslain lainaus on Finlexistä ja Kelan yleistä asumistukea koskevat lainaukset Kelan nettisivuilta.

Ja takaisin työhön

Haikeutta viimisisestä hallituksen kokouksesta, viimisestä nuorisovaltuuston kokouksesta huomenna tällä porukalla. Jatkuvia toimikuntakokouksia. Nuvan juhlien järjestämistä, Huippukokouksen järjestämistä, Väli-Suomen piirin järjestämistä. Pitkän tauon jälkeen pitäisi taas koulua käydä. Hullun hommaa tämä tälläinen, eikö sitä jo oppis että hiljaa hyvä tulee?

No mutta ei tätä tekisi, ellei tietäisi, että tästä vielä hyötyykin. Koulu nyt on velvollisuus vielä minulle, mutta virallisen nuorisovaltuuston valitseminen on jo kokemus sinällään. Omalla tavallaan myös nautin siitä, että päättäjät pysäyttävät keskellä katua, muistavat nimeni ja haluavat keskustella kanssani jostain mielipidekirjoituksesta tai päätöksestä. Ja vihdoinkin - vihdoinkin! - Jyväskylään saatiin nuorisolautakuntaan kaksi edustajaa nuorisovaltuustosta, meidän aloitteestamme. Tästä tehtiin päätös 26.8. samalla kun päätettiin nuorisovaltuustotoiminnan vakiinnuttamisesta ja nuorisopalvelujen kehittämisestä. Koko kehittämissuunnitelma meinasi mennä päättäjille asti ilman nuorisovaltuuston mielipiteen kysymistä, ennen kuin joku nuorisopalveluissa tajusi, ettei nuoria ole lainkaan kuultu ja meille lyötiin 12 sivua valmiita Power pointteja nenän eteen. Hupsista keikkaa, vähän lisäjobia näin loppua kohti.

Työ ei lopu kesken, mutta nyt meitä on toivottavasti 22 sijasta 40 tätä tekemässä. Toivo on korkealla, kouluissa on otettu hyvin vastaan nuorisovaltuusto ja edustajan valitseminen. Muutamassa paikassa on vielä takkuiltu eikä edustajan demokraattisesti valitseminen ole oikein toteutunut, mutta eipä tämä muutenkaan ole lasten leikkiä. Kuhan ei menis puku päällä toikkaroinniks.

- Katka

Kuinka voin ostaa sinut?

Baarissa kauniin naisen tai miehen sopivalla drinkillä, ehkäpä. Kuinka sitten poliitikassa ostat toisen puolellesi? Jenkeissä sitä kutsutaan lobbaamiseksi, kun joku tarjoaa sinulle rahaa ja kerrot olevasi oikeaa mieltä jostain asiasta. Suomessa taas lobbaat antamalla pinssin rinnuksiin ja kysymällä mitä kuuluu, kai tiedät jo tästä mediän uudesta hankkeestamme. Oli se sitten peräkylän poikien soittojuhlat tai Halme eduskuntaan. Mutta miten, kun saatkin lahjoja?

Osallisuuskoordinaattorimme soitti eilen, myöhästyin bussista ja lopulta loksautin leukani auki. Jyväskylän kaupungin rahat menevät siis Markku Anderssonin palkan lisäksi muistitikkuihin! Jokainen 53 huippukokoukseen osallistuneesta nuoresta (Ja pari aikuistakin, kun niitä jäi yli.) sai 2 gigan muistitikun kaupungintalolta. Kiitos kovasti muistitikuista, niissä lukee hienosti Jyväskylä. Mutta miksi? Koska nuoret on kivoja? Koska nuorisovaltuusto käsitellään kaupunginvaltuustossa 4. tai 11.5. ja pitää etukäteen lievittää pahaa oloa? Toivon mukaan ei. Tikku oli kuitenkin mukava yllätys jokaiselle osallistujalle, mutta mitä tämän takana nyt sitten on.

Bet you won't comment

Viime viikkojen aikana olen ihan totaallisen kyllästynyt siihen, etten löydä mistään mitään oikeasti kivaa ja mukavaa blogia, jossa olisi sopivasti poliittista asiaa sekä sitten vähän muutakin. Lähimmäksi pääsee ehkä Maria Morrin blogi, jossa silloin tällöin näkyy kannanottoja ja linkkejä. Muuten olenkin aika urpona saanut selailla, kun ei mistään löydy mitään mielenkiintoista. Paitsi Bronxin peep toe-saappaita.

Ovatko muoti- ja tyyliblogit ainoita, joilla on oikeus sosialisoida blogossfäärissä? Pirun tympääntynyt "0 kommenttia" postauksiin, kun aiheesta likenisi keskustelua ties kuinka moneksi päiväksi. Onko ongelma se, että aiheista ei tiedetä? Juurihan sitä valotettiin ja annettiin mielipiteitä. Ehkä "ihkut kuteet" muodossa "ihkut ajatukset" on vähän tökero, mutta tuskin poliittisella sisällöllä varusteltua blogia nyt niin kovin moni pintaliitäjä glitterhile lukeekaan. Entäs sitten tämä bloggaajien keskenäinen sosialisointi. Kaikki blogit linkkaavat toisiinsa, siis siihen keskenäiseen vajaan 10 piiriin. Boooring, saw this already. Elämää hei vähän tännekin! Politiikassa kuitenkin edetään pitkälti sosiaalisen verkoston avulla ja monien FB-kaverit juoksevat tuhannen likimailla. Olisiko tämä niin hankala juttu sitten oikeasti?

Kevätsiivous on muuten tehty ja kirjahyllyt vihdoinkin saatu tännekin tuotua. Istunkohan liikaa koneen ääressä tekemässä milloin mitäkin, kun muuttaminen on kesken jäänyt?

Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus

Politiikka ei toimi, diktaattori peliin. Kommentti irkissä by 18-vuotias nuori. Ensimmäinen ajatus oli kutakuinkin "taas näitä, jotka ei oo oikeesti ottanu selville miten voi vaikuttaa ja jättävät äänestämättä". No, ei se kyllä sitten ihan niin mennytkään.

Katkeran ulkokuoren alta paljastui pidemmän keskustelun jälkeen noin 30 000 asukkaan kunnassa asuva nuori, jolta kyllä kiinnostusta löytyisi, mutta ei uskoa vaikuttamiseen. Ei varsinkaan, kun oman lukion oppilaskunnan hallitus ja kunnan nuorisovaltuusto tuntuvat kusevat asioita melkein päivätöikseen. Tai eivät varsinaisesti kusevan, mutta kun mitään ei saada aikaiseksi niin kyllähän siinä isommallakin miehellä menee sormi suuhun. Pliis, kertokaa, miten me voitas vakuuttaa päättäjät siitä, et meitä pitää kuunnella ja samal saada tää homma oikeesti toimimaan ihan kympillä?

Hyvää pääsiäistä tai lomailkaa muuten vaan

Monet ovat eronneet kirkosta, monet ikätoverini ja jopa minä itse odotan suuresti sitä päivää kun vanhemmat suostuvat paperit allekirjoittamaan tai sen saa itse tehdä. Riippumatta siitä, onko kirkosta todella erottu vai ei, yksi syy on se, ettei haluta kuulua johonkin, joka edustaa jotain sellaista, mihin ei itse usko. Tähän samaan sitten sanotaan, että uskonnollisissa juhlissa - joulussa ja pääsiäisessä - ei ole Minulle mitään uskonnollista. Koululaisen suurin toive, lomaa ympäri vuoden!

Joulun alla muutin pois vanhemmiltani ja aattona järjestelin tavaroita täällä huoneessani ja illalla kävin vanhemmilla syömässä sekä osallistumassa pikkuveljen juhlahetkeen, taas kerran nääin paljon lahjoja. Ja minulle ne antoi paistinpannun?

En vieläkään ole saanut kaikkia muuton jälkeen purkamatta jääneitä tavaroita mahtumaan, se onkin ehkä nyt tämän pääsiäisen tehtävä, kevätsiivouksen ohessa. Ihan hyvin voin siivota kämpän lattiasta kattoon, kun toinen kämppis on reissussa ja toinen töissä, onhan tässä lomaa ja tulee huono omatunto ellei jotain tee. Pääsiäisen uskonnollisuudet on taidettu hoitaa virpomisella pikkuveljen kanssa, joka kylläkin oli pukeutunut Harry Potteriksi.

Ei se keneltäkään pois ole, jos joku kirkkoon kuulumaton haluaa osallistua kulutushysteriaan pääsiäisen alla ja syödä kymmenittäin suklaamunia, itse saatan ehkä vieläkin sortua siihen Mignoniin, jota en koskaan lapsena saanut vaan vasta parina viimeisenä vuonna omilla rahoillani.

Toinen yleinen syy eroamiselle on se, että näille uskonnon tunneille ei vain haluta osallistua, jos tarjolla kuitenkin on jossain päin koulua samaan aikaan itselle paremmin soveltuva vaihtoehto. Siihen päivään asti kun täytät 18, saavat vanhempasi päättää, saatko koulussa uskonnon vai ET:n opetusta sillä yksinkertaisella valinnalla, allekirjoittavatko eropaperisi. Kirkkoon kuuluva ei saa jättää osallistumatta uskonnollisiin tapahtumiin, esim. aamunavaukset, joulu- ja pääsiäiskirkot sekä meillä yläasteella kävi esiintymässä gospel-yhtye jostain päin Suomea.

Siinä ei siis ole mitään väärää, että kirkkoon kuuluva ei saa jättää osallistumatta oman uskonsa harjoittamiseen luvallisesti ilman syytä, mutta kun se ei ole monelle se 'oma usko' eikä keinoa erota ole. Sen sijaan voit kyllä 16 täytettyäsi äänestää, onhan se hyvää harjoitusta ja edistysaskel nuorisopolitiikalle. Mutta eroakirkosta.fi totesi jo, että nuorten asema on vähän ristiriitainen.

Milloin, oi milloin, saa 16-vuotias itse erota kun jo äänestääkin saa? Tämän lama-ajan ja kirkkoveron edessä tuskin koskaan. No miten sitten olisi, että lukioon tai ammatilliseen oppilaitokseen siirtyessään saisi valita, ottaako uskonnon vai elämänkatsomustiedon? Tällähän hetkellä se riippuu vähän lukion koosta, opiskelijan naamasta ja opettajan päivästä miten menee. Yleisesti ottaen ei ainakaan pakollisille, mutta valinnaisille taitaa aina päästä. Kunhan on kärsinyt ne pakolliset. Mitkä tosin taitavat yleisen tiedon mukaan olla paljon mielenkiintoisempia kuin nämä yläasteen vastaavat, jotka pahimmillaan aivopesua muistuttavat.

Kaksin aina kaunihimpi

Teetä, läppäri sopivalle kirjoitusetäisyydelle, kynä ja paperia, puhelin täydessä latauksessa. Ja sitten lähtee.

Muutamalla yrityksellä eri numeroihin kukaan ei vastaa. Numeroni ei pitäisi olla mustalla listalla, en tietääkseni tunne ketään näistä ihmisistä ennestään.

Ensimmäinen voitto tulee Joutsan kunnasta, josta soitetaan takaisin. Parin päivän sisällä pitäisi sähköpostista löytyä nuorisovaltuuston yhteystiedot.

Seuraava voitto olikin jo vähän isompi, Saarijärvelle soittamalla tavoitti myös nuorisovaltuuston puheenjohtajan samalla kertaa. Mikäs sen parempaa. Ehkä se, että heillä on ylihuomenna kokous? Tai se, että löytyi vielä yksi kunta, jossa on aktiivista vaikuttamista? Nuva ry:n listoilla tässä kunnassa kun ei mukamas toimintaa ollut.

Niin, tässähän siis piiriä oltaisiin perustamassa. Väli-Suomen piiriä. Länsirannikolle ja Keski-Suomeen. Väli-Suomen piiriä. Vieläkään ole tottunut tuohon nimeen..

Nämä Pohjanmaa, Etelä- ja Keski-Pohjanmaa aiheuttavat suurenkin ongelman ehkä vähän yli-innostuneelle ja tylsistyneelle tytölle. Piiristä kaksikielinen? Asiakirjat on olemassa jo suomeksi.. Tieto on tällä hetkellä, että piirin alueella on 7 pääasiassa ruotsinkielistä kuntaa. Hmm, hmm. Nuva ry:kin pyrkii kaksikielisyyteen, tai siis jäsenistö yrittää pyrkiä, mutta hallitus on vähän harannut tätä vastaan. "Se ei ole budjetissa ja se on kallista." Myönnytykseksi kuitenkin tuli vuoden ajalle mahdollisuuksien selvittäminen. Eli onkohan tämän tunnelin päässä valoa? Pietarsaarelaiset olivat kuitenkin -07 huipputapaamisen aktiivisimpia. Ehkäpä juuri kyseiset pietarsaarelaiset olisivat jääneet pysyväksi Nuva ry-aktiiveiksi ja kaksikielisyyden puolestapuhujaksi, jos tuossa kokouksessa olisi enemmän annettu periksi. Olihan se kuitenkin melkeinpä eniten puhututtanut aihe. Jopa seuraavana vuonna asia oli monta kertaa pöydällä.

Kaksikielisen maan asukkaiksi ja nuoriksi, joiden pitäisi tuoda vaikuttamiseen uusia tuulia taitaa kaksikielisyys olla aika suuri kynnys. Jos partiolaisetkin siihen kykenee, niin kai sitä nyt pitäisi parin tulevaisuuden toivonkin. Tai ehkä ei vielä olla valmiita luopumaan siitä ikiomasta virkamiesruotsista, mutta pakkoruotsista kylläkin.